Tähän matkablogiin tallennan muistiin kokemuksiani Ranskan ympärikävelystäni. Kävelen suurin piirtein maan ulkorajoja pitkin, pyrin noin 20 km etappiin kerrallaan. En kulje heksagonia järjestyksessä, vaan vuodenaikojen mukaan: kesällä pohjoisessa, talvella etelässä. Kuljen majatalosta majataloon ja ravintolasta ravintolaan. Mukanani on noin 15 kilon painoinen rinkka ja utelias mieli. Patikoin, en liiku matkailuautolla tai polje pyörällä, koska mielin liikkua poluilla, kivikoissa ja kujilla – sekä joutua onnellisen sattuman kautta kiinnostaviin paikkoihin. Ehkä haluan myös kertoa, että Euroopassakin on löydettävänä kosolti outoja paikkoja, pieniä kiinnostavia kyliä, korkeita metsiä, kauniita jokia ja puroja – ei tarvitse lentää Pokharaan.

Käveleminen rinkan kanssa vuorilla kuulostaa askeettiselta, mitä se onkin, mutta olen liikkeillä itsekidutuksen sijaan enemmänkin mielihyvän tähden – kuljen hitaasti, haluan haistella ja maistella. Kyllä, olen eräänlainen herkkusuu. Pidän erillistä listaa niistä ravintoloista jotka ovat olleet hinta-laatusuhteeltaan erityisiä elämyksiä ranskalaisissa pikkukaupungeissa. Mutta miksi Ranska? Vastaan siihen vanhalla vitsillä:

Jumalan luotua maan aikojen alussa, eri maiden haltijat kokoontuivat taivaan portille osoittamaan mieltään: –Minkä tähden Ranska sai paitsi parhaat viininviljelysmaat etelässä, niin viljavimmat mustan mullan pellot pohjoisessa ja kauneimmat vuoret, suuret metsät sekä vielä kaksi merta?, he protestoivat. Jumala tarkasteli kättensä jälkiä, huomasi todellakin olleensa kohtuuton – ja loi ranskalaiset.

Oikeasti ranskalaiset ovat kyllä kohteliata ja ystävällisiä ihmisiä, avain siihen on, että tulee opetella hieman paikallista murretta ja käyttää sitä rohkeasti.

Tässä alla on aina viimeisimmän matkan muistiinpanot, aiemmat ovat täällä. Matkasta 14 lähtien muistiinpanot on kirjoitettu suoraan tähän blogiin, aiemmat on kopioitu Facebookista, joka osoittautui lopulta kököksi alustaksi tähän tarkoitukseen, mikä olisi tullut ymmärtää kauan sitten. Taisin kyllä ymmärtää, mutta olin liian laiska ja FB on liian helppo.

MATKA 14: LILLE–AVESES

Etappi #78 Lesquin – Raimbeacourt 1.8.-23 • 18 km

Ympärikävelyn haastavimmaksi osaksi olen etukäteen nimennyt Pohjois-Ranskan. Erityisesti alue Ardennesin ja Vosgesin luonnonpuistojen välillä vaikutti loppumattomalta pohjanmaalta TGV-junan ikkunasta katsottuna.

Ensimmäinen etappi Lillen Lesquinista Raimbeacourtiin kulkee Saint-Amaud-les-Eauxin luonnonpuiston laitaa, mutta aika peltoavaltaista tämäkin oli. Lisämiinuksena ruokakulttuuri. Se läikkyy aina rajojen yli. Espanjan ja Italian rajalla siitä voi olla etua, mutta belgilainen friteerauskulttuuri ei oikein nappaa. Söin Lilllessa A Taaable! -restossa, jossa oikein mukava tunnelma, mutta flaamilaista keittiö, en etukäteen ymmärtänyt, että “restaurant traditonel” tarkoittaa täällä Pot’je Vleshia & Welshia.

Reitin GR 121 alkuun ajoin Uberillä Lillestä. Monsieur Redouan laittoi rinkan Avensiksen takapaksiin ja ihmetteli miksi haluan mennä sateella yksin kävelemään metsään ja tiedusteli mistä olen tulossa. Selittelin kiertäväni maata omana projektinani ja olevani tulossa Suomesta. Redouan ilahtui: – Se… se on maa jossa on kaikista maailman kansoista kaikkein eniten elämäänsä tyytyväisiä ihmisiä! Päätin että nykyisen hallituksen aikana ei ole tarpeen sanoa mitään kyynistä: – Kyllä, siellä asuu onnellinen kansa. Redouan oli vähän aikaa hiljaa ja katsoi sitten peruutuspeiliin: – Oletteko te suomalainen?