AIEMMAT MATKAT

 Tänne ilmaantuvat linkit menneistä patikoinneista

MATKA 14: BOULOGNER-SUR-MER–DIEPPE

Pohjanmaa jatkuu, välillä on pieniä, nukahtaneita kyliä ja flaamilaisia punatiilitaloja. Ihmisiä ei juuri näy. Saati kauppoja tai muita palveluja. Ilmeisesti nämä hakevat ruokansa farmariautoillaan jostain kaukaa marketetista kerran kuussa? Matkalla oli yksi Proxi-puoti ja yksi ruoka-automaatti. Siinä myytiin vain etanoita. Olen kyllä nähnyt pizza-automaatteja, mutta tämä oli uutta. Olisin ilman muuta ryhtynyt asiakkaaksi, mutta minimiannoskoko 36 kpl oli overkill, jäi myös hieman epäselväksi missä muodossa etanat tulisivat laitteesta.

25 kilometriä kävelyä on minulle jonkinlainen limitti. Kun se tulee täyteen, voimat loppuvat. Siksi on paikallaan etukäteen miettiä vaihtoehtoja. Rome2Rio-palvelu kertoi että bussi 18 menee määränpäähän Hornaigiin lähikylästä. Paarustan väsynä sinne. Yksi pysäkki löytyy, mutta siitä kulkee kyltin mukaan vain bussi 851. Vaikka olen oppinut suhtautumaan paikallisten paikallistietämykseen varauksellisesti, kyselen asiaa pysäkillä istuvalta ystävällisen oloiselta tädiltä. 18? Hän pudistelee päätään ja osoittaa pysäkin kylttiä 851, mutta kehottaa kysymään asiaa kulman takaa mediateekistä. Se tarkottaa täällä sellaista kaikenpalveluntoimistoa. Jostain syystä täti lähtee itse viemään minua sinne, toteaa tiskillä topakasti: – Tämä herra tässä etsii bussia Hornaigiin, voitteko auttaa häntä? Mediateekin väki ottaa tehtävän tosissaan. Asia esitellään hetken kuluttua esimiehelle viereisessä huoneessa. Papereita siirrellään. Lopulta nuori toimitsija palaa kädessään linjan 18 aikataulu. – Linja 18 menee sinne! Kerron, että tiedän tämän, mutta pysäkki on kateissa. Toimitsija taluttaa minut ulos, sille samalle tätipysäkille. Siinä lukee “18” kun kylttiä katsoo takapuolelta.

Bussi vie majapaikan lähistölle, se on nimeltään Hyvänolon maja -spa. Booking.comin kuvissa se näytti kyllä epäilyttävästi kostealta leikkimökiltä talon pihalla, jollainen se oikeastaan onkin. Spa osoittautuu suihkukaapiksi, jossa on ylimääräinen suutin, joka vähän rikki. No, tämä on ainoa majapaikka ennen Valencienneä reitillä GR121, ei sovi valittaa. Päinvastoin, pitää Bookingiin laittaa kehuva arvio, etteivät palvelut syrjäkyliltä katoa.

Kylässä on myös ravintola nimeltä Ruskea Karhu. Sinne siis! Yllättävästi kyseessä on Hollywood-henkinen diner, jossa tarjotaan pizzaa ja hampurilaisia. Ja juodaan Leffeä. En halua syödä kahta päivää peräkkäin pizzaa ja kun listaa tarkastelee luupilla, huomaa, että tarjolla on myös lammasta. Ouais! Souris d´Agneau  tarkoittaa suoraan käännettynä lampaan hiirtä, jostain irrationaalisesta syystä – liittyneekö annoksen ulkonäköön. Kyseessä on siis lampaan sääri. Tätä annosta on vaikea pilata, mutta Ruskean karhun tulkinta on aika… flaami, risoton tilalla on purkkipapuja ja rosmariinin tilalla villasukkaa. Olen Pohjanmaalla amerikkalaisessa baarissa syömässä englantilaista ruokaa. Näin ei voi jatkua pitkään. Huomisiseksi on luvattu sadetta, päätän ajaa junalla seuraavan etapin Valencienneen ja miettiä siellä mitä tehdä.

Hornaing – Valenciennes 3.8

Valenciennes on mukava kaupunki. Jälleen yksi kokoaan (47 000 asukasta) vilkkaampi ranskalaiskaupunki. Ostan Une bière à l’amer -baarissa 25 cl Lupulus-olutta ja päätän ensi kesänä yrittää kuroa matkaa umpeen itäsuunnasta, Alsacen kauniista Wissenbourgista mistä starttasin etelään kesällä 2018. Voin hyvin kävellä jäljellä olevat 50 km tämän matkan aikana, mutta Valenciennestä on 400 kilometriä Vosgesiin, Ranskan kaakkoiskulmaan josta aikoinani lähdin kävelemään kohti Välimerta. Ja se on ihan liikaa peltoa. Haluan metsään. Kuinka paljon itään täältä täytyy ylipäätään kävellä ennen kuin Ranska alkaa?

Valenciennes–Gommegnies 4.8

Jonkinlainen selitys tälle loppumattomalle pellolle löytyy Elina Grundströmin mainiosta Ukrainan musta multa -kirjasta. Ukraina ei ole ainoa paikka, jossa on mustaa multaa. Toinen esiintymä on juuri täällä. Pohjois-Ranskassa ja Belgiassa, aluella jonka ihmiset kutsuvat itseään Chi´tieksi. Se on ihan yleisessä käytössä, vanhaa Picardin murretta ja tarkoittaa suurin piirtein stadiksi “täss´oot”. On myös tunnettu olutmerkki.

Majatalo “Yksisarvisen lepopaikka” osoittautuu kerrassaan mainioksi. Isäntäpariskunta on pitänyt piskuista aubergea 12 vuotta ja remontoinut paikan itse, rakentaneet jopa kaikki huonekalut. Olen kuulemma toinen vieras pohjoismasta koskaan. Edellinen oli ruotsalainen pyöräilijä joskus vuosia sitten. Pascal tarjoaa sateessa kastuneelle patikoijalla oluen. Se tulee kylän pienpanimosta ja on nimeltään LÄRVÄT. Vahva belgiolut taas, oikein hyvä. Kerron edellisen kaupungin olutbaarista ja Pascal kertoo olevansa Houthokker-panimon omistajan kaveri. Pascal on myös hyvä kokki, illallinen nautitaan yhteisessä pöydässä.

Paikalla on myös toinen vieras, ranskalainen nuori nainen joka opiskelee kaupunkisuunnittelua. Kerron arvostavani sitä, miten ranskalaisissa kaupungeissä on järjestetty ns. “kolmatta tilaa”, kaikille yhteistä aukiota ja bulevardia. Toimivaa kaupunkia ei voi rakentaa ihan umpeen, vaikka liike-elämä niin lyhytnäköisesti haluaisikin. Kysyn mitä kirjoja he lukevat, mikä on tärkein luettu teos? – Le Corbusier : Vers un architecture. Yritän olla näyttämättä järkyttyneeltä. Suosittelin Jan Gehlia, oli tuntematon.

Gommegnies–Pont-sur-Sambre 5.8

No, tämmöstähän tämän pitäisi olla. Monen kymmenen kilometrin tammimetsä. Vaikea saada siitä kuvaa, liian rehevä. Pascal ehdotti, että lähtee saattamaan minua metsän läpi ja menee samalla sieneen. Mielenkiintoisia juttuja. Ei tämä metsä armosta ole tähän jäänyt. Se on riista-alue, siksi se on jaettu sektoreihin suorilla poluilla. Mutta hieno se on, yli puolet tammea. Vanhat tammet ovat kummallisen suoria ja täältä ovat kuulemma Pariisin kirkkojen kattoparret peräisin. Tällaista Asterix-metsää tämä mustan mullan maa olisi ilman maanviljelystä. Illallisella taas tarjolla belgialaista lihapataa.

Pont-sur-Sambre–Aulnoye/Mauberge 5.8

Maubeuge on ehkä rumin ranskalainen kaupunki missä olen käynyt. Joidenkin lähteiden mukaa nimi jountuu latinasta ja tarkoittaa “huonoa paikkaa”. En kyllä usko. Mutta voittaa tämä jopa kanaalin Boulogne-sur-Merin. Syykin on sama. Kaupunki pommitettiin tuusan nuuskaksi ensin II maailmansodan alussa ja sitten lopussa. Varmaankin siksi, että tämä oli alueen hiili- ja terästeollisuuden keskus. Sen tilalle rakennettiin sitten ihan uusi kaupunki sodan jälkeen, uusien ihanteiden mukaan. Se ei ihan onnistunut.

Alueen valtapuolue on RN. Belgian karmea Charleroi – jota ansaitusti tituleerataan EU:n rumimmaksi kaupungiksi jakaa saman kohtalon – ei ole täältä kaukana.mmärrän, ettei jatkuva kasvu ole kestävää, mutta suosittelen tätä aluetta niille, joiden mielestä downshifting johtaa ongelmattomaan auvoon.

Saavutaan Aulnoyeen, vaiko puolueeseen?

Perinteistä teollisuutta ei enää ole. Eikä tilalle ole tullut muuta. Työttömyys on korkealla ja köyhyys näkyvillä. Olen lukevinani sen jopa ihmisten kasvoilta ainoassa sunnuntaina aukiolevassa brasseriessä. Siellä tarjotaan ei-niin-yllättävästi flaamiruokia, lihapatoja ja ranskalaisia perunoita sekä pizzaa. On tämä eri maa kuin Etelä-Ranska. Vaikka keittotaito ei ehkä ole Chi’tien ykkösosaamista, niin hyvän oluen päälle nämä ymmärtävät. Tarjolla on taas tuhteja belgialaistyyppisiä oluita aimo valikoima. Valitsen suositusten perusteella Tripel Karmelietia. Se osoittautuukin sitten parhaaksi hanaolueksi mitä olen koskaan maistanut.

Maubeuge on kuin sykempi versio Kouvolasta. Tavallaan on vapauttavaa huomata, ettei suomalainen kaupunkisuunnitelu nyt niin ainutkertaisen huonoa ole. Ranskassa on rakennettu ihan yhtä hirveitä kaupunkeja sodassa tuhoutuneiden tilalle. Kysymys on ollut ajan hengestä, joka tosin Suomessa on jäänyt päälle.

Mielenkiintoinen psykologinen vaikutus tällä on: Jään mieluimmin murjottamaan laatikko-IBIS-hotlaan kun lähden kaupungille. Huomenna juna vie tunnissa Charleroihin. Palaan Aulnoyeen ensi tai sitä seuraavana vuonna jatkaakseni itään, kohti Ardenneja.